Vuoristo-opas.fi

Tervetuloa suomalaisten vuoristo-oppaiden yhteisille nettisivuille. Näillä sivuilla kerromme mitä sana vuoristo-opas tarkoittaa, mitä vuoristo-opas tekee ja minkälainen on vuoristo-oppaan koulutus.

Näillä sivuilla on lisäksi lyhyt esittely kaikista suomalaisista virallisista vuoristo-oppaista. Tällä hetkellä meitä on vain kaksi mutta toivottavasti ja luultavasti joukko tulee tulevina vuosina kasvamaan.

 

 

Pette Halme on vuonna -64 syntynyt helsinkiläinen kauppatieteiden maisteri ja yrittäjä.

Hän on asunut vuorilla (Sveitsi, Itävalta, USA) jo 80- ja 90-lukujen taitteesta lähtien kaikki talvet ja viimeiset vuodet ympärivuotisesti Sveitsissä, Verbierin kylässä. Pette toimii oppaana päätyönsä eli Elämysmatkat-matkatoimiston pyörittämisen ohella.

Hän aloitti UIAGM-opaskoulutuksen Ruotsissa vuonna 2000, ja valmistui ensimmäiseksi viralliseksi suomalaiseksi vuoristo-oppaaksi syyskuun alussa vuonna 2003.

www.elamysmatkat.com
 

Petter Reuter on vuonna -69 syntynyt helsinkiläinen.

Hän aloitti oppaan uransa 19-vuotiaana kansainvälisessä partiokeskuksessa Sveitsissä. Vuonna -92 hän valmistui kahden vuoden tunturiopaskoulutuksesta Pohjois-Ruotsista.

Ennen oman yrityksensä Vuoristoretket perustamista vuonna -98 hän opasti Riksgränsenin ja Kebnekaisen tunturikeskuksissa Ruotsissa. Kymmenenä kesänä hän on myös opastanut Grönlannissa.

Petter aloitti UIAGM-opaskoulutuksen Ruotsissa kesällä 2002 ja valmistui syyskuun alussa vuonna 2005.

www.vuoristoretket.com

 

 

Osku "Ode" Siivonen on vuonna 1976 syntynyt lahtelainen.

Osku on viettänyt aikaansa lähes ympärivuotisesti vuorilla laskettelun, lumilautailun ja kiipeilyn parissa jo vuodesta 1991 ja asuu tällä hetkellä Ranskan Chamonix'ssa. Rakkaus vuoriin ja ulkoiluun sekä puoliammattimainen lumilautailu-ura saivat loogisen jatkeen kun oppaan ammatti alkoi siintää silmissä ja sittemmin realisoitui unelma-ammatiksi.

Vuoristo-oppaana toimimisen Osku aloitti vuonna 2003 Cohkka Guiding and Events Oy:n palveluksessa Suomen, Ruotsin ja Norjan lapissa. UIAGM -vuoristo-opaskoulutuksen Svensk Bergsguide Organisation'ssa Osku aloitti kesällä 2006 ja valmistui keväällä 2010 suomen kolmanneksi viralliseksi vuoristo-oppaaksi.

www.cohkka.fi
 

Rasmus "Rasse" Krogerus on vuonna 1977 syntynyt helsinkiläinen vuoristo-opas.

Ulkoilmaelämällä on aina ollut iso rooli Rassen perheessä. Talvisin häntä ensin vedettiin pulkassa ja kaksivuotiaana hän sai omat sukset. Teini iässä sukset vaihtuivat lautaan ja pikkuhiljaa Suomen mäet alkoivat tuntua liian pieniltä. Jonkun aikaa Alpeilla käytyään hän kuitenkin huomasi että lumilauta ei aina ole edukseen takamaastossa ja tilalle tuli sukset.

Vuonna 2000 Rasse aloitti eräopas-koulutuksen. Tämän kautta syttyi pikkuhiljaa kipinä kouluttautua vuoristo-oppaaksi. Rasse oli Elämysmatkojen kohdeoppaana Engelbergissä 2005-2007. La Graveen hän tuli ensi kertaa 2008 ja ihastui heti pieneen kylään ja isoon hiihtoalueeseen. Kesäisin kotina on toiminut Chamonix, ja nyt hän asuu perheensä kanssa pienessä kylässä La Graven yläpuolella.

Rasse on työskennellyt kokopäiväisesti kiipeilyn ja melonnan parissa vuodesta 2004. Vuonna 2008 Rasse aloitti kansainvälisen vuoristo-oppaan (UIAGM) koulutuksen Ruotsissa ja valmistui maaliskuussa 2011.

www.vuoristoretket.com

 

 

Jussi Muittari on vuonna 1977 Viitasaarella syntynyt vuoristo-opas ja liikuntatieteiden maisteri.

Jussi on liikkunut suksilla pienestä pitäen. Ollessaan 17-vuotias, Keski-Suomen metsät ja mäet vaihtuivat Lapin tuntureihin ja hiihtokeskuksiin. Rovaniemelle muutettuaan Narvikin ja Lyngenin vuoret veivät hänet mukanaan, ja hiihtämisestä alkoi muodostua ammatti. Vuonna 2000 Jussi sai kansainvälisen hiihdonopettajan pätevyyden (ISIA). Tämän jälkeen hän on opettanut ihmisiä takamaastojen saloihin alppisuksilla, telemarkeilla ja lumilaudalla.

Jussi toimii vuoristo-oppaana omassa yrityksessään Mountain Guide Service YouSki:ssa sekä opettaa syksyisin seikkailukasvatusta ammattikorkeakoulussa. Ammatillisina vahvuuksinaan hän pitää hiihdon ja kiipeilyn ohella pedagogista osaamista.

Jussi on toiminut kokopäiväisesti kiipeilyn, hiihtämisen, melonnan ja vaeltamisen parissa vuodesta 2004. Suosikkipaikoiksi Jussi luettelee Pohjois-Norjan lisäksi Alpeilta Tirolin alueen, jossa hän vetää opastuksia ja kursseja. UIAGM opastutkinnon hän sai valmiiksi keväällä 2013.

www.mountainguide.fi
 

Juho Lukkari on vuonna 1979 Myllykoskella syntynyt vuoristo-opas ja monipuolinen alpinisti.

Luonnossa liikkuminen oli tärkeä osa Juhon elämää jo lapsuudessa. Kotimetsien ja hiihtolatujen kautta mentiin Lapin erämaihin. Pohjolan metsät ja tunturit muuttuivat Alppien rinteiksi, kun Kymenlaakson mies vuonna 1999 muutti Etelä-Saksalaiseen Konstanzin kaupunkiin opiskelemaan.

Vuorista tuli nopeasti intohimo, joka muuttui unelma-ammatikisi, kun Juhon matka vei Chileen vuonna 2006. Opastaminen Andeilla tuntui niin omalta, että hän ryhtyi pikinmiten (2007) suorittamaan UIAGM vuoristo-opas koulutusta Argentiinassa ja valmistui oppaaksi vuonna 2011.

Vaikka Juho rakastaakin vuorilla liikkumista, oli se sitten suksilla, jääraudat jalassa tai kiipeilytossuilla, on elämysten mahdollistaminen asiakkaille hänen ensisijainen opastusmotivaationsa. Tällä hetkellä majapaikkana on taasen Alppien tuntumassa ja Boden-järven rannalla sijaitseva Konstanz, jossa Juho johtaa perustamaansa Raus und Rauf nimistä opastoipimistoa.

Kotipaikastaan käsin Suomen toistaiseksi ainoa latino-UIAGM opastaa enimmäkseen Alpeilla, mutta myös Andeilla, Pohjois-Skandinaviassa, ja muissakin maailman vuoristoissa.

www.rausundrauf.de
www.juholukkari.com

Vuoristo-opas

Vuoristo-oppaan ammatti syntyi käytännössä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla, kun Euroopan yläluokka innostui maanosan korkeimpien ja hienoimpien vuorten valloittamisesta. Rikkaat (usein englantilaiset) kreivit, paronit sekä muut, joilla ei parempaakaan tekemistä ollut, palkkasivat oppaikseen paikallisia maanviljelijöitä ja paimenia. Nämä kun luonnollisesti tunsivat vuoret ja niiden oikut paremmin kuin herrat itse.

Nykyään maailmassa on tuhansia ammattioppaita ympäri maailmaa. Mutta ehdottomasti eniten oppaita työskentelee euroopassa, ja ennenkaikkea alpeilla. Myös Englannissa, Pohjois-Amerikassa, Uudessa Seelannissa, Himalajalla sekä Pohjoismaissa oppaita on aika paljon.

Siellä missä oppaan ammattia on harjoitettu kauimmin, ja missä oppaita on paljon, on havaittu tarve valvoa ammatin harjoittamista sekä standardisoida oppaaksi kouluttautumista. Tätä tehtävää varten on luotu järjestö nimeltä UIAGM, Union Internationale des Associations de Guide de Montagne, eli Kansainvälinen opasyhdistysten liitto ( www.ivbv.info ).

UIAGM

Nykyään liittoon kuuluu n. 20 maata ja koulutuksen läpikäyneitä oppaita on monesta kymmenestä eri maasta. Joissain maissa, kuten kaikissa alppimaissa, vuoristo-oppaan ammattia saa harjoittaa vain jos on käynyt kyseisen liiton hyväksymät kurssit. Monissa maissa, kuten esim. kaikissa pohjoismaissa, periaatteessa kuka vaan saa kutsua itseään vuoristo-oppaaksi. Käytännössä juuri mitkään tahot eivät näissä maissa valvo oppaiden ammattitaitoa.

Monissa UIAGM – liittoon kuuluvissa maissa toimii siis sekä kyseisen koulutuksen käyneitä oppaita, että oppaita, joiden koulutus ja asiantuntemus on lähinnä heidän omalla vastuullaan. Näin on asian laita esim. kaikissa pohjoismaissa, Pohjois-Amerikassa, Himalajalla sekä Etelä-Amerikassa. Aina silloin tällöin joissain maissa lainsäädäntö ajanmukaistetaan, ja vuoristo-oppaan ammatista tehdään luvanvarainen. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa on hallituksen toimesta asetettu työryhmä tutkimaan, josko sielläkin ruvettaisiin vaatimaan oppailta UIAGM – koulutusta.

Oppaan ammatti

Ensimmäiset vuoristo-oppaat toimivat ennenkaikkea kiipeilyoppaina. Ja se, mitä he lähinnä pystyivät antamaan palkkansa vastineeksi, oli paikallistuntemus sekä yleensä kova kunto, ja kyky kantaa varusteita.

Nykyään suurin osa ammattioppaista tekee talvisin töitä laskettelun parissa. He opastavat asiakkaita niin off-piste hiihdossa, helikopterihiihdossa, hiihtovaelluksilla, kuin jää – ja talvikiipeilyssäkin. Kesäisin oppaan työ tarkoittaa lähinnä kiipeilyopastusta. Suurin osa asiakkaista palkkaa oppaan Mont Blancin, Matterhornin tai vastaavien suurten ja kuuluisien vuorten nousuja varten. Jonkun verran harrastetaan myös kalliokiipeilyä sekä tavallisia vaelluksia. Jäätikkökurssit ja canyoning ovat myös osa oppaan työtä kesäisin. Oppaat työskentelevät myös hiihtokeskuksissa ski patrol tehtävissä sekä turvamiehinä monissa korkealla tapahtuvissa töissä.

Kaikissa näissä lajeissa on riskejä (mm. lumivyöryt, , railot, riski putoa, jne). Tänä päivänä turvallisuus onkin eräs tärkeä syy oppaan palkkaamiseen, mutta opas on myös oppetaja joka jakaa tietoistaan ja kokemuksistaan. Hän tuntee paikalliset olosuhteet, ja tietää mistä löytyy parhaat paikat ja kelit.

Oppaan palkka vaihtelee luonnollisesti paljon. Himalajalla tai Andeilla paikallinen epävirallinen opas ei välttämättä kovin suurta palkkiota ota, varsinkaan länsimaisen asiakkaan näkökulmasta katsottuna. Virallisten UIAGM – oppaiden päivätaksat Länsi-Euroopassa vaihtelevat n. 300 euron ja 400 euron välillä riippuen maasta ja asiakkaiden määrästä.

Oppaan koulutus

UIAGM – oppaan koulutus kestää kolmesta viiteen vuotta. Tämä vaihtelee hieman riippuen maasta ja opaskokelaasta itsestään. Mutta ennenkuin koulutukseen pääsee mukaan pitää olla harrastanut kiipeilyä ja laskettelua monta vuotta. Pääsyvaatimukset kouluun ovat sellaiset, että niiden suorittamisessa kestää aktiivisellakin harrastajalla vähintään 3-4 vuotta.

Pääsyvaatimuksina on paljon erilaisia kiivettyjä reittejä niin kalliolla, jäällä kuin vuorillakin. Vaadittavien reittien vaikeusasteet ja pituudet vaihtelevat hieman maakohtaisesti. Kiipeilysuoritusten lisäksi tulee hakijalla olla takanaan vankka laskettelutausta, erilaisia ja erimittaisia hiihtovaelluksia tulee olla suoritettuna varsin paljon. Tarkempaa tietoa alkuvaatimuksista saa esim. Ruotsin opasliiton (Svenska Bergsguideorganisation, SBO) sivuilta. www.sbo.nu

Ensimmäisen vuoden aikana suoritetaan 6 n. viikon mittaista kurssia ja vuoden lopuksi (kesällä) on ensimmäinen koeviikko. Tämän testiviikon läpäistyään kokelaasta tulee Guide aspirant eli apuopas. Tällöin kokelas saa rajoitetun oikeuden toimia oppaana, yleensä lähinnä jo valmistuneen vanhemman oppaan seurassa ja apulaisena.

Toisena vuonna suoritetaan kaksi testiviikkoa ja kolmantena vuonna yksi n. viikon kestävä loppukoe. Toisen ja kolmannen kurssivuoden aikana apuoppaan pitää suorittaa n. 40 harjoittelupäivää jonkun kokeneen vanhemman oppaan seurassa. Testiviikot joita kokelas ei läpäise voi suorittaa seuraavan kerran vasta n. vuoden päästä.

Johtuen UIAGM:n säännöistä Suomi ei tule koskaan pääsemään liiton (täysivaltaiseksi) jäseneksi. Säännöissä nimittäin sanotaan, että kaikilla jäsenmailla tulee olla omia vuoristoalueita ja esim. jäätiköitä. Kaikkien suomalaisten, jotka ovat kiinnostuneita vuoristo-oppaan koulutuksesta, pitää hakea ensisijaisesti Ruotsiin. Jos hakijalla on joku pätevä syy miksi hän ei halua tai voi Ruotsiin hakea niin siinä tapauksessa suomalainen hakija voi lähettää hakemuksensa mihin tahansa muuhunkin UIAGM – jäsenmaahan. Hyväksi syyksi voidaan katsoa esim. asuminen toisessa maassa.

Tässä perustiedot vuoristo-oppaan ammatista. Kaikkea mahdollista liittyen opastoimintaan voitte kysellä kummaltakin allekirjoittaneelta!

Hauskoja hetkiä vuorilla!

Toivottavat suomalaiset vuoristo-oppaat!
Pette, Petter ja muut