Vuoristo-opas
Vuoristo-oppaan ammatti syntyi käytännössä 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla, kun Euroopan yläluokka innostui maanosan korkeimpien ja hienoimpien vuorten valloittamisesta. Rikkaat (usein englantilaiset) kreivit, paronit sekä muut, joilla ei parempaakaan tekemistä ollut, palkkasivat oppaikseen paikallisia maanviljelijöitä ja paimenia. Nämä kun luonnollisesti tunsivat vuoret ja niiden oikut paremmin kuin herrat itse.
Nykyään maailmassa on tuhansia ammattioppaita ympäri maailmaa. Mutta ehdottomasti eniten oppaita työskentelee euroopassa, ja ennenkaikkea alpeilla. Myös Englannissa, Pohjois-Amerikassa, Uudessa Seelannissa, Himalajalla sekä Pohjoismaissa oppaita on aika paljon.
Siellä missä oppaan ammattia on harjoitettu kauimmin, ja missä oppaita on paljon, on havaittu tarve valvoa ammatin harjoittamista sekä standardisoida oppaaksi kouluttautumista. Tätä tehtävää varten on luotu järjestö nimeltä UIAGM, Union Internationale des Associations de Guide de Montagne, eli Kansainvälinen opasyhdistysten liitto ( www.ivbv.info ).
UIAGM
Nykyään liittoon kuuluu n. 20 maata ja koulutuksen läpikäyneitä oppaita on monesta kymmenestä eri maasta. Joissain maissa, kuten kaikissa alppimaissa, vuoristo-oppaan ammattia saa harjoittaa vain jos on käynyt kyseisen liiton hyväksymät kurssit. Monissa maissa, kuten esim. kaikissa pohjoismaissa, periaatteessa kuka vaan saa kutsua itseään vuoristo-oppaaksi. Käytännössä juuri mitkään tahot eivät näissä maissa valvo oppaiden ammattitaitoa.
Monissa UIAGM – liittoon kuuluvissa maissa toimii siis sekä kyseisen koulutuksen käyneitä oppaita, että oppaita, joiden koulutus ja asiantuntemus on lähinnä heidän omalla vastuullaan. Näin on asian laita esim. kaikissa pohjoismaissa, Pohjois-Amerikassa, Himalajalla sekä Etelä-Amerikassa. Aina silloin tällöin joissain maissa lainsäädäntö ajanmukaistetaan, ja vuoristo-oppaan ammatista tehdään luvanvarainen. Esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa on hallituksen toimesta asetettu työryhmä tutkimaan, josko sielläkin ruvettaisiin vaatimaan oppailta UIAGM – koulutusta.
Oppaan ammatti
Ensimmäiset vuoristo-oppaat toimivat ennenkaikkea kiipeilyoppaina. Ja se, mitä he lähinnä pystyivät antamaan palkkansa vastineeksi, oli paikallistuntemus sekä yleensä kova kunto, ja kyky kantaa varusteita.
Nykyään suurin osa ammattioppaista tekee talvisin töitä laskettelun parissa. He opastavat asiakkaita niin off-piste hiihdossa, helikopterihiihdossa, hiihtovaelluksilla, kuin jää – ja talvikiipeilyssäkin. Kesäisin oppaan työ tarkoittaa lähinnä kiipeilyopastusta. Suurin osa asiakkaista palkkaa oppaan Mont Blancin, Matterhornin tai vastaavien suurten ja kuuluisien vuorten nousuja varten. Jonkun verran harrastetaan myös kalliokiipeilyä sekä tavallisia vaelluksia. Jäätikkökurssit ja canyoning ovat myös osa oppaan työtä kesäisin. Oppaat työskentelevät myös hiihtokeskuksissa ski patrol tehtävissä sekä turvamiehinä monissa korkealla tapahtuvissa töissä.
Kaikissa näissä lajeissa on riskejä (mm. lumivyöryt, , railot, riski putoa, jne). Tänä päivänä turvallisuus onkin eräs tärkeä syy oppaan palkkaamiseen, mutta opas on myös oppetaja joka jakaa tietoistaan ja kokemuksistaan. Hän tuntee paikalliset olosuhteet, ja tietää mistä löytyy parhaat paikat ja kelit.
Oppaan palkka vaihtelee luonnollisesti paljon. Himalajalla tai Andeilla paikallinen epävirallinen opas ei välttämättä kovin suurta palkkiota ota, varsinkaan länsimaisen asiakkaan näkökulmasta katsottuna. Virallisten UIAGM – oppaiden päivätaksat Länsi-Euroopassa vaihtelevat n. 300 euron ja 400 euron välillä riippuen maasta ja asiakkaiden määrästä.
Oppaan koulutus
UIAGM – oppaan koulutus kestää kolmesta viiteen vuotta. Tämä vaihtelee hieman riippuen maasta ja opaskokelaasta itsestään. Mutta ennenkuin koulutukseen pääsee mukaan pitää olla harrastanut kiipeilyä ja laskettelua monta vuotta. Pääsyvaatimukset kouluun ovat sellaiset, että niiden suorittamisessa kestää aktiivisellakin harrastajalla vähintään 3-4 vuotta.
Pääsyvaatimuksina on paljon erilaisia kiivettyjä reittejä niin kalliolla, jäällä kuin vuorillakin. Vaadittavien reittien vaikeusasteet ja pituudet vaihtelevat hieman maakohtaisesti. Kiipeilysuoritusten lisäksi tulee hakijalla olla takanaan vankka laskettelutausta, erilaisia ja erimittaisia hiihtovaelluksia tulee olla suoritettuna varsin paljon. Tarkempaa tietoa alkuvaatimuksista saa esim. Ruotsin opasliiton (Svenska Bergsguideorganisation, SBO) sivuilta. www.sbo.nu
Ensimmäisen vuoden aikana suoritetaan 6 n. viikon mittaista kurssia ja vuoden lopuksi (kesällä) on ensimmäinen koeviikko. Tämän testiviikon läpäistyään kokelaasta tulee Guide aspirant eli apuopas. Tällöin kokelas saa rajoitetun oikeuden toimia oppaana, yleensä lähinnä jo valmistuneen vanhemman oppaan seurassa ja apulaisena.
Toisena vuonna suoritetaan kaksi testiviikkoa ja kolmantena vuonna yksi n. viikon kestävä loppukoe. Toisen ja kolmannen kurssivuoden aikana apuoppaan pitää suorittaa n. 40 harjoittelupäivää jonkun kokeneen vanhemman oppaan seurassa. Testiviikot joita kokelas ei läpäise voi suorittaa seuraavan kerran vasta n. vuoden päästä.
Johtuen UIAGM:n säännöistä Suomi ei tule koskaan pääsemään liiton (täysivaltaiseksi) jäseneksi. Säännöissä nimittäin sanotaan, että kaikilla jäsenmailla tulee olla omia vuoristoalueita ja esim. jäätiköitä. Kaikkien suomalaisten, jotka ovat kiinnostuneita vuoristo-oppaan koulutuksesta, pitää hakea ensisijaisesti Ruotsiin. Jos hakijalla on joku pätevä syy miksi hän ei halua tai voi Ruotsiin hakea niin siinä tapauksessa suomalainen hakija voi lähettää hakemuksensa mihin tahansa muuhunkin UIAGM – jäsenmaahan. Hyväksi syyksi voidaan katsoa esim. asuminen toisessa maassa.
Tässä perustiedot vuoristo-oppaan ammatista. Kaikkea mahdollista liittyen opastoimintaan voitte kysellä kummaltakin allekirjoittaneelta!
Hauskoja hetkiä vuorilla!
Toivottavat suomalaiset vuoristo-oppaat!
Pette, Petter ja muut
|
